En ole kovin syvällisesti tutustunut Creative Commons -järjestelmään, mutta se vaikuttaa todella hienolta ajatukselta. Olen nähnyt aiemminkin ainakin yhden mainosvideon aiheesta ja innostuin suuresti. Kannatan open source -ideologiaa (sikäli kun olen sen ymmärtänyt) ja uskon, että tulevaisuudessa bisneksenteko tulee muuttumaan radikaalisti ainakin immateriaalisten tuotteiden kohdalla.

Mitä tähän kyseiseen videoon tulee, olen melko vakuuttunut mutta en ehkä aivan täysin. Olisin valmis käyttämään järjestelmää sellaisille tuotteille, joita en ehkä pidä ihan niin suuressa arvossa (siis en kokisi sitä aivan kauheana asiana vaikka joku ne varastaisikin). Säännöt eivät kuitenkaan hyödytä mitään silloin, kun jotakuta ei kiinnosta niitä sääntöjä noudattaa tai opetella, mitä ne säännöt todella merkitsevät. Ei minulla ole juurikaan keinoja varmistaa, että vaikkapa tekemääni upeaa kuvaa ei käytettäisi jossakin mainostarkoituksiin vaikka olisin sen nimenomaisesti kieltänyt. Kuvia etsivä mainosten etsijä saattaa nähdä "CC"-merkin ja ajatella, että tuohan tarkoitti jotain sinne päin ettei ole copyrighteja ja ottaa kuvani käyttöön sen kummemmin kyselemättä. Tällaisia tilanteita ei millään voida poistaa.

Creative Commons -systeemi auttaa eniten niitä, jotka todella välittävät copyrighteista, ja siihen tarkoitukseen voisin niitä käyttääkin. Esim. julkaista teokseni jonkun suht' tiiviin yhteisön sisällä, josta tiedän, että useimmat välittävät siitä millaiset säännöt teokseni levittämiselle olen määritellyt ja noudattaa toiveitani. Silloin CC voisi miellyttää minua suurestikin.

Ryhmätyömme yleisesti on sujunut todella vaivattomasti ja hyvässä hengessä. Ongelmattomia töitä ei kuitenkaan taida olla olemassakaan, joten eiköhän tähänkin kirjoitukseen jotakin sisältöä löydy.

Ehkä suurin ongelma verkon kautta tehtävän yhteistyön suhteen on ollut sopivan välineen löytäminen. Käytimme aluksi sähköpostia, mutta sähköpostilla käytyjä keskusteluja voi olla hankala seurata pidemmän päälle ja ei voi olla varma että milloin kukin saa viestinsä. Siirryimme käyttämään enemmän Optimaa, mutta sekään ei kovin reaaliaikaisesti toimi. Jos kukin käy kerran parissa päivässä katsomassa uusia viestejä Optimasta, ei siinä keskustelu kovin nopeasti etene. Ajattelimme hyödyntää Skype-puhelinohjelmaa, mutta yhdeltä ryhmästämme puuttuu luurit ja mikrofoni. Laiteongelmien lisäksi sellaisen ajan löytäminen, että kaikki ovat kotikoneidensa ääressä, on hieman hankalaa. (Yliopistolla tapaaminen onnistuu paljon helpommin kun kaikki kuitenkin jossain välissä päivän työskentelytunteja sielläkin käyvät.)

Oman ongelmansa verkon kautta toimimiseen tuo myös se, että ryhmän eri jäsenillä on eri verran kokemusta verkkoyhteistyöstä. Siten kullakin on oma suhtautumisensa siihen, miten asioiden kuuluisi mennä. Aikataulujen tai reaaliaikaisuusongelmien ratkomisessa voisi auttaa jos olisi jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt, mutta verkkoyhteistyön suhteen emme ole oikein osanneet niitä luoda. Nämä eivät ole minulle lainkaan vieraita ongelmia. Samanlaisia tilanteita on ollut vastassa myös muissa verkkoyhteistyötilanteissa. Suuri osa ongelmista tosin juontaa juurensa ihan yleisiin ryhmätoiminnan ongelmiin.

"Teknologia (kreik. tekhne taito logos oppi) niiden tieteenalojen yhteisnimitys, jotka käsittelevät luonnon raaka-aineiden muuttamista (jalostamista) käyttökelpoisiksi tuotteiksi. Käyt. usein samassa merkityksessä kuin engl. sanaa technology, joka tarkoittaa tekniikkaa (engineering) ja tekniikassa käyt. luonnontieteitä (science)."
Koululaisen tietosanakirja, 1992. Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy. ISBN 951-20-4045-X.

Sanan tekniikka kirja puolestaan määrittelee seuraavasti:
"Tekniikka (kreik. tekhne taito, taitavuus) teko- t. valmistusmentelmät; käytännöllinen menettelytapa; insinööritaito."

Mietin ensinnäkin minkälaisia CSCW-systeemejä olen käyttänyt yhtään enempää elämäni aikana. Tuttuja ovat ainakin Optima, e-mail, IRC ja erilaiset pikaviestintäohjelmat kuten MSN Messenger ja ICQ. Blogeja, wikejä ja videokonferenssijärjestelmiä olen lähinnä ihaillut vierestä.

Ohjelmiston hyvät ja huonot puolet riippuvat suuresti ohjelmiston tarkoituksesta, mutta ehkä osaan hahmottaa joitakin näkökulmia yleisesti CSCW-systeemeihin liittyen. Verkon yli kommunikointia ehdottomasti tarvitaan paljon - en tiedä miten selviäisin itse ilman. Vaarana voi kuitenkin olla se, että niistä jää liiankin riippuvaisiksi. Ihminen tarvitsee myös kommunikointia ihan kasvotusten, eikä sitä voi korvata millään virtuaalisella ympäristöllä. CSCW-järjestelmillä ei pitäis pyrkiä korvaamaan perinteistä kommunikointia, vaan tukea sitä.

Lopputuloksena voisin summata, että työkalun hyvyys tai huonous ei viime kädessä ole kiinni niiden toiminnasta tai rakenteesta vaan siitä, miten niitä käytetään.

Monta päivää olen ehtinyt jo jännätä että mitäköhän sanottavaa minun esityksestäni on sillä joka sen päätyy arvioimaan. Antaessani omaa osuuttani vertaispalautteesta tuli mietittyä kovastikin sitä, onnistuinko samoissa asioissa joita niin kriittisesti katsoin toisen esityksessä. Tämän blogitehtävänkin kysymyksenasettelu on siis osuva. Mitä vaaditaan hyvältä esitykseltä?

Uusmediaviestinnässä, kuten kaikessa muussakin viestinnässä, olennaisinta lienee viestin perille saaminen. Uusmedia on antanut runsaasti uusia työkaluja viestin perille viemiseksi, mutta niitä tulee osata käyttää oikein. Kuva, ääni ja animaatio ovat kaikki hyödyllisiä kun niitä käyttää harkiten ja tarkoituksenmukaisesti, mutta väärin käytettynä ne voivat haitata viestin perille pääsemistä. Jotta tietäisi, sopiiko uusmedian työkalut juuri tähän esitykseen, tulee kohderyhmän olla selvä. Olisi myös hyvä tietää jotakin tilanteesta, jossa esitys katsotaan. Jos yleisö on yksi henkilö hiljaisessa kirjastossa ja esitykseen kuuluukin raikuva musiikki, kyseinen tehoste on luultavasti mennyt hukkaan.

Minun tapani rakentaa mikä tahansa viesti uusmedian keinoin on aloittaa mahdollisimman yksinkertaisesta ja lisätä ylimääräisiä elementtejä vasta tarpeen tullen. Olen hyvin säästeliäs etenkin äänen ja animaation suhteen, sillä useimmiten koen ne tarpeettomiksi ja häiritseviksi. Etenkin tietyntyyppiset "tausta-animaatiot", kuten ylimääräiset vilkkuvat koristeet, voivat tehdä esityksen seuraamisen minulle suorastaan mahdottomaksi. (Tämä on koettu tuskallisesti monella webbisivulla, jolla on vilkkuvia mainoksia. Toisinaan päädyn peittämään sen osan monitorista, jossa vilkkuva kuva näkyy, jotta kykenisin keskittymään tekstiin.) Äänenkin kanssa saa mielestäni olla melkoisen tarkka. Esimerkiksi omaan esitykseeni äänen lisääminen olisi ollut liian vaikeaa. Jokaiselle kalvolle olisi melkeinpä pitänyt olla omanlaisensa musiikki jotta se olisi tukenut sanomaa, mutta kuitenkin äänimaailman tulisi pysyä yhtenäisenä läpi esityksen. Moni muu oli ratkaissut asian tekemällä työstään videomaisen, mutta minä halusin säilyttää kontrollin esityksen etenemisestä yleisöllä.

Toivottavasti tulevaisuudessa opin hyödyntämään erilaisia hienoja työkaluja paremmin. Tasapainon löytäminen voi olla haastava tehtävä. Uskon kuitenkin vahvasti, että vaivan näkeminen sen löytämiseksi on sen arvoista.